Neljä askelta hyvään perusratsastukseen

4 askelta” hyvään perusratsastukseen!

4 askelta”, jossa hevosen biomekaniikka on otettu huomioon ratsastusta harjoiteltaessa!

4 askelta”, jotka jotka ovat perusta oikeaoppiselle puolipidätteelle ja avotaivutukseen, jotka taas ovat perusta vaativammalle tasolle päästäkseen.

Ne ”4 askelta” ovat perusasioita, joita pystyy tekemään aina vain taitavammin ja taitavammin kehittyessään.  Niistä syntyy taito.

“The secret in riding is to do few things right. The more one does, the less one succeeds. The less one does, the more one succeeds.”
~ Nuno Oliveira

1. Harjoitellaan pään ja kaulan kontrollointia tavoitteena rento ja luottavainen hevonen.

2. Harjoitellaan pidätteiden käyttöä tavoitteena kevyemmin ja luottavaisemmin ohjaan reagoiva hevonen.

3. Harjoitellaan pohkeen käyttöä tavoitteena kevyemmin ja energisemmin pohkeeseen reagoiva hevonen.

4. Harjoitellaan takaosan sivuttaisliikkeitä tavoitteena harjoitella pohje- ja ohjasavun ajoittamista oikein.

5. Harjoitellaan taivuttamaan hevosen runkoa tavoitteena oppia tehokkaampaa sisäpohkeen vaikutusta.

6. Harjoitellaan taivuttamaan hevosen runkoa tavoitteena oppia ymmärtämään hevosen lapojen kontrolloinnin tärkeys, hevosen rungon suoruus.

1. TUNTI  23.2.2016  /  12.4.2016

   Harjoitellaan pään ja kaulan kontrollointia tavoitteena rento ja luottavainen hevonen.

Hevosen, niinkuin kaikkien eläinten (myös ihmisen), tulisi aina olla koulutustilanteessa rento oppiakseen uusia asioita tehokkaasti.  Vaikkei opettaisikaan hevoselle mitään uutta asiaa, tulisi hevosen kuitenkin myös kaikessa käytössä olla rento, jotta se säilyisi hyvinvoivana ja terveenä työssään.

Rentouden merkkejä hevosessa ovat mm. matalalla kannettu kaula ja pehmeät lihakset.  Ratsastettaessa rentouden tunnistaa tasapainoisesta, joustavasta ja tahdikkaasta liikkeestä, hevosen pehmeydestä.

Myös kootussa muodossa ryhdikkäänä liikkuva hevonen on rento mikäli kokoaminen on tapahtunut hevosta oikeaoppisesti kouluttaen ja ratsastaen.  Kaikki kootussa muodossa liikkuvat hevoset eivät välttämättä ole rentoja.

Kun hevosen kaula on rento, on hevosen suu ja koko hevonen rento.

Ratsastuksen kannalta on siis tärkeää saada hevosen kaula rennoksi.  Kaula jännittyy esimerkiksi jäykästä tai levottomasta kädestä, tunteettomasta ohjan käytöstä, apujen yllätyksellisyydestä.

Ratsastajan on harjoiteltava itselleen pehmeä ja hyvin tunteva, herkkä käsi.  Hyvän käden mahdollistaa hyvä tasapaino kaikissa askellajeissa.

Ohjasotteet on käytettävä tavalla, joka ei jännitä hevosta tai saa sitä vastustelemaan.  Mieti miten itse kokisit kovakouraisen hammaslääkärin otteet kun olet hoidattamassa hampaitasi.

Tunnin tavoitteena on kehittää ratsastajan ohjastuntumaa hevosen suuhun paremmaksi; pehmeä, tasainen ja herkkä ohjastuntuma on tavoitteena.  Ratsastajan tulee oppia tuntemaan käden ja ohjan kautta onko hevonen suustaan ja kaulastaan rento.

Harjoitellaan ohjastuntumaa pyytämällä hevosta seuraamaan  esim. vasemmalle kääntävää ohjasotetta ja samalla annetaan oikealla ohjalla tuntuma kokonaan pois kunnes hevonen ottaa tasaisen ja pehmeän tuen vasempaan ohjaan.

Kun hevonen seuraa rentoutuneesti ohjastuntumaa, se vie pään vastustelematta pehmeästi ohjan perässä alas sivulle haluttuun suuntaan ja samalla sen kaula pehmenee.  Sen jälkeen pyritään palauttamaan toisen puolen ohjan tuntuma niin, ettei hevonen jännity siitä vaan hyväksyy myös sen jännittymättä.   Harjoitus tehdään molempiin suuntiin ensin käynnissä riittävän monta toistoa ja sitten ravissa ja lopuksi mahdollisesti myös laukassa.  Jos jossain kohtaa harjoittelua menettää pehmeän tuntuman hevoseen, palataan käyntiin ja aloitetaan alusta ja edetään sen mukaan miten onnistuu säilyttämään, palauttamaan hevosen kaulan rentouden.

2. TUNTI 8.3.2016 / 19.4.2016
Harjoitellaan pidätteiden käyttöä tavoitteena kaulastaan rento hevonen, joka reagoi  kevyemmin ja luottavaisemmin ohjaan.

Aloitetaan ensin kertaamalla edellisen tunnin aihetta, tavoitteena onnistua rentouttamaan hevonen ja sitä kautta löytää pehmeä ohjastuntuma.

Sen jälkeen ympyrällä harjoitellaan sisäohjan asetuksen ylläpitämistä samalla kun ulko-ohjalla pysäytetään / hidastetaan käynnissä. Tämä toistetaan molempiin suuntiin.

Sitten harjoitellaan myös suoralla hevosen pysäyttämistä käynnistä molemmilla ohjilla ja myödätään heti hevosen pysähtyessä. Myötäystä voi liioitella, jotta varmistaa, että hevonen on todella ymmärtänyt jäädä paikoilleen, eli ymmärtää selkeästi ohjasotteen tarkoituiksen.

Kun hevonen ymmärtää mitä siltä odotetaan, se voi rentoutua. Tämän jälkeen on mahdollista herkistää hevosta harjoittelemalla aina vain pienempään ohjasapuun reagoimista. Tämä on kiinni vain ratsastajan omasta kyvystä tuntea herkästi hevosen kaikki reaktiot, ratsastajan kyvystä ajoittaa avut oikeaan hetkeen oikealla voimakkuudella ja poistaa apu juuri oikealla hetkellä. Kannattaa keskittyä itse todella huolellisesti tähän asiaan.  Jotta edellämainittu olisi mahdollista, ratsastajan tulee säilyttää rauhallinen ja rento istunta kaikkien harjoitteiden aikana, jotta ei häiritse vuorovaikutusta ylimääräisillä, tahattomilla avuilla. Kokeneemmat ratsastajat luonnollisesti pystyvät jo käyttämään istuntaa valmistelussa ja tehtävän suorituksessa tehokkaasti hyväkseen.

Muista, että hevonen ei opi pidätteen aikana vaan sillä hetkellä kun lopettaa pidätteen käyttämisen!!!  Sama asia pohkeen kanssa, hevonen ei opi pohkeen puristuksesta vaan siitä kun puristus/pohkeen käyttö lakkaa!!!

Kun käynnistä pysähdykset sujuvat hyvin, siirrytään seuraavaan harjoitteeseen, jossa hevosta pyydetään reippaampaan käyntiin ja sen jälkeen taas hidastetaan käyntiä ohjasotteilla, nyt otetaan taas mukaan ulko-ohjalla pidättäminen sisäohjan säilyttäessä, joko pehmeän tuntuman tai asetuksen. Hevosen pää ja kaula ei mielellään saisi taipua pidättävän ohjan puolelle.

Seuraavaksi harjoitellaan siirtymisiä ravista käyntiin ja tarvittaessa sen jälkeen käynnistä pysähdykseen taas mahdollisimman selkeillä ja kuitenkin pehmeillä ohjasotteilla. Istunta edelleen mahdollisimman rentoutuneena ja tasapainossa.

Ja näin edetään onnistumisten myötä vähitellen mahdollisesti aina ravin pidentämiseen ja lyhentämiseen asti sekä ravista suoraan pysähdykseen.

Laukka otetaan mukaan kun ravi harjoitukset sujuvat kohtuullisesti.  Ensin siirtymiset ravin ja laukan välissä ja sitten suoraan käynnistä laukkaan ja jos ratsastajan taito riittää, myös laukasta käyntiin ja laukan pidentämiseen sekä lyhentämiseen asti.

Harjoittelun aikana on kuunneltava hevosta huolellisesti, jotta tunnistaa hevosen mahdollista jännitteneisyyttä ja tasapainon menetystä, jolloin on heti harjoiteltava astetta helpommalla tasolla saadakseen takaisin hevosen rentouden ja tasapainon. Sitten voi jatkaa takaisin siihen harjoitukseen, mikä ei vielä edellisellä kerralla onnistunut niin hyvin.

Harjoittelu ei saa olla rauhatonta, repivää eikä hevosta saa yllättää avuilla. Kehitä koko ajan kykyäsi tuntea hevosen yritykset ymmärtää, sen rentouden ja tasapainon tila.

Tavoite tunnilla on vähintäinkin tunnistaa edellämainittuja asioita ja pystyä suorittamaan siirtymisiä pysähdykseen tai lyhyempään askeleeseen ja samalla pitää hevonen rentona ja tasapainossa. Jokainen etenee siihen askellajiin mihin sillä kertaa ratsastamallaan hevosella kykenee. Jos pitää kiirettä ehtiäkseen käydä kaikki askjellajit läpi, päätyy todennäköisimmin menettämään rentouden ja tasapainon ja täten kaiken laadun harjoittelustaan. Tunne jää kehittymättä ja ratsastushan perustuu hevosen ja ratsastajan väliseen herkkään tuntemukseen, joten tärkein jää saavuttamatta. Eli maltti on valttia.

3. TUNTI 15.3.2016 / 26.4.2016
Harjoitellaan pohkeen käyttöä tavoitteena kevyemmin ja
energisemmin pohkeeseen reagoiva hevonen.

Periaatteessa samat harjoitukset kuin edellisellä tunnilla, nyt vain keskitytään myös pohkeen käyttöön edelliskertaa huolellisemmin.

Aloitetaan taas kertaamalla ensimmäisen kerran rentousharjoitus, jotta saadaan mukavan pehmeä ja tasainen ohjastuntuma hevoseen ja siten rento, vastaanottavainen hevonen. Jatketaan sitten käynti, seis, käynti harjoituksella. Sen lisäksi, että jatketaan edellisten tuntien tavoin keskittymistä ohjan oikeaan käyttöön, otetaan mukaan pohkeen kanssa sama ajatus.

Herkistetään hevosta pohkeelle pyytämällä sitä pysähdyksestä käyntiin käyttämällä molempia pohkeita puristamalla selkeästi yhtäaikaa ja pohkeen käyttö lopetetaan välittömästi kun hevonen lähtee liikkeelle, vaikka se lähtisi hitaastikin ensimmäisillä kerroilla. Toistetaan harjoitusta tavoitteena saada hevonen aina vain pienemmällä avulla liikkeelle ja vähitellen myös reippaammin, jos on vähän mukavuudenhaluisemmasta tyypistä kysymys. Oppimista voi tehostaa kehumalla hevosta myös silittämällä sitä paineen poiston lisäksi välittömästi onnistuneen kerran jälkeen.

Jos hevonen ei herkisty pelkillä selkeillä, hyvin ajotetuilla pohkeiden toistoilla, voidaan pohkeenkäyttöä tehostaa napauttamalla hevosta pohkeella välittömästi puristuksen jälkeen. Ja, jos vielä tarvitaan tehostusta niin kevyt napaus raipalla pohkeen taakse heti puristuksen jälkeen, selventää hevoselle mitä siltä haluat. Vahvistuksia pohkeelle ei anneta kuin yksi kerrallaan eli ei yhtä aikaa pohkeen napautus ja raippa. Siis vain yksi vahvistus avulle kerrallaan, valitse mitä vahvistusta aiot käyttää tilanteen ja hevosen mukaan. Pohkeen vahvistuksia ovat siis pohkeen napautus, ääni apu, raippa ja kannukset (kannuksia emme käytä tavallisilla tunneilla; kannusten vuoro on vasta kun ratsastaja hallitsee pohkeen asennon ja oman tasapainonsa tasolla, jossa pystyy päättämään milloin käyttää pohjetta ja milloin kannusta, eikä pohje heilu hevosen kyljessä ravissa tai laukassa vaan pysyy liikkumattomana kun sitä ei käytetä).

Tärkeää on kiinnittä huomiota omiin pohkeisiin, ettei käytä niitä tavan vuoksi ja jatkuvasti yhdistämättä niitä selkeästi hevosen reaktioihin. Ratsastajan vastuulla on huomata hevosen pienetkin yritykset reagoida pohkeeseen ja poistaa paine eli pohje välittömästi hevosen reagoidessa oikeaan suuntaan.

Eli kysymys on jälleen ratsastajan kyvystä kuunnella hevosta, tulkita sitä oikein ja kyvystä hallita omaa kehoaan ja jäseniään niin, että saa jokaista tehtävää varten aikaan halutun paineen, avun, ja pystyy paineen myös välittömästi hevosen reagoidessa poistamaan.

Vaikeutetaan tehtäviä viime tunnin mallin mukaisesti kun edellinen tehtävä toimii kohtuullisen hyvin.
Eli ensin käynti seis käynti, sitten pidennetään ja lyhennetään käyntiä. Sen jälkeen käynnistä raviin ja takaisin ravista käyntiin ja tarvittaessa taas vaikka pysähdykseen asti. Jne jatketaan. Kun tulee takapakkia, hevonen esim. jännittyy, helpotetaan harjoituksia kunnes löydetään taas se taso missä kommunikointi hevosen ja ratsastajan välillä taas sujuu mallikkaasti.

Okein harjoiteltuna hevonen pysyy rentona ja tasapainossa ja keskittyy tehtäviin hyvin, jolloin se myös reagoi apuihin aina vain paremmin ja herkemmin.

4. TUNTI 22.3.2016 / 3.5.2016
Harjoitellaan takaosan sivuttaisliikkeitä tavoitteena harjoitella pohje- ja ohjasavun
ajoittamista oikein.

Aloitetaan tunti jo tutulla totutulla tavalla; kaulan rentoutusharjoitukset sekä ohjas- ja pohjeapujen tarkennus.

Jatketaan harjoittelemalla takaosan siirtämistä sivulle etuosan käännöksinä.

Oleellista on saada hevonen pysymään suorana ja vastaamaan ulko-ohjan puolipidätteeseen kunnolla, jonka jälkeen siirretään sisäpohkeella takaosaa sivulle. Sisäpohjetta siirretään hiukan taaksepäin avun antamiseksi.
Aluksi riittää, että takaosa vain siirtyy sivulle mutta harjoittelun edetessä on tarkoitus saada hevonen astumaan sisätakajalalla ulkotakajalan etukautta ristiin. Etujalat polkevat paikallaan, eivät ruuvaa eivätkä peruuta tai kävele eteenpäin.

Hevosen tulee säilyä liikkeen aikana kaulastaan tietysti rentona mutta myös suorana vain niskasta asetettuna kääntävän pohkeen puolelle.

Eteenpyrkimyksen tulee säilyä, jotta ristiaskel onnistuu.
Jos eteenpyrkimystä ei ole riittävästi, hevonen jättää sivuaskeleen helposti vähän vajaaksi astuen vain toisen takajalan viereen, ei yli.
Peruutus liikkeen aikana kertoo myös eteenpyrkimyksen puutteesta tai
mahdollisesti ratsastajan liian kovasta kädestä.
Jos hevonen ei malta pysyä paikalla liikkeen aikana, tulee ratsastajan harjoittaa hevonen hiukan kuuliaisemmaksi ja herkemmäksi pidättävälle ohjalle, kts. kakkos tunnin ohjelma.

Kun etuosakäännökset sujuvat kohtuullisesti jatketaan harjoittelua pohkeen väistöinä ensin käynnissä ja sen jälkeen myös ravissa.

Kaikki käännökset ja väistöt harjoitellaan molempiin suuntiin.

Tunnin tavoite on löytää pidättävän ohjan ja sivulle vievän pohkeen yhteisvaikutus, oikea ajoitus avuille, jotta liikkeen tekeminen on helppoa. Tavoitteena on myös oppia tuntemaan paremmin hevosen vartalon suoruutta ja takajalkojen toimintaa.

5. TUNTI 29.3 2016 / 10.5.2016
Harjoitellaan taivuttamaan hevosen runkoa tavoitteena oppia tehokkaampaa
sisäpohkeen vaikutusta.

Ja taas aloitetaan tunti jo totutulla tavalla, kaulan rentoutusharjoituksilla sekä ohjas- ja pohjeapujen tarkennuksella.

Ne 4 askelta hyvään perusratsastukseen ovat:
1. taito saada hevonen vastaamaan hyvin kevyeen ohjasotteeseen
2. taito saada hevonen vastaamaan hyvin kevyeen pohkeen käyttöön
3. taito vaikuttaa hevosen takaosaan
4. taito vaikuttaa hevosen etuosaan

Viime tunnilla harjoiteltiin takaosan sivulle siirtämistä pohkeella ja tarvittiin jo vähän ohjan ja pohkeen yhteistyötä. Nyt aloitetaan vaikuttamaan myös etuosaan taivutusten kautta. Taivutuksissa; ympyrät, voltit, kulmat, hevosen tulee taipua kaarteen suuntaisesti sisäpohkeen ympäri, asettuen kaarteen suuntaan.
Jotta taivutus on mahdollista, tulee hevosen olla suora ts. oikea etu- ja takajalka samalla uralla sekä vasen etu- ja takajalka samalla uralla. Eli taivutus on oikeaoppinen silloin kun hevosen taipuessa samanpuolen etu ja takajalka kulkevat samaa, taivutettua uraa.

Jotta pystyy taivutuksen ratsastamaan, täytyy hevosen vastata hyvin
– ohjasapuihin; asetus, jolloin asetuksen puolesta tulee ”sisä” puoli ja ulko-ohja sätää asetuksen voimakkuuden
– sisä pohkeeseen; hevonen ei saa työntyä sitä vasten, vaan sen tulee taipua sen vaikutuksesta
– ulko pohkeeseen; jota tarvitaan mikäli hevonen työntää takaosansa ulospäin, tosin siinä tapauksessa vähintäinkin hevosen kaula on jo jännittynyt, jolloin on syytä palata rentouttamaan jälleen hevosta

Sisäpohkeella siis vaikutetaan hevoseen taivuttavasti.
Taivutettaessa hevosta, se ei varsinaisesti juurikaan taivu selkärangasta (joka on hyvin jäykkä) vaan enemmänkin kiepsauttaa rintakehää, jolloin syntyy vaikutelma ”taivutuksesta”.

Hevosen on pysyttävä kevyellä ja tasaisella kuolaintuella, jotta liike on mahdollista ja luonnollisesti sen on myös oltava rento ja suora, pystyäkseen taipumaan.

Nyt on jo kaikille varmastikin selvinnyt, että taivutus on liikkeenä vaativampi kuin mitä tähän asti on harjoiteltu.

Aloitetaan taivutusten harjoittelu isolla ympyrällä käynnissä. Ja kuten edellisilläkin tunneilla on toimittu, kun käynti sujuu kohtuullisesti edetään raviin ja mikäli edelleen saa onnistumisia, voi edetä laukkaan.
Ratsastajat, jotka ovat jo pidemmällä taidoissaan, voivat harjoitella taivutusta myös volteilla, 10m halkaisijaltaan. Taivutuksia voidaan harjoitella myös puolivolteilla, kiemuraurilla ja ”kahdeksikkoja” ratsastamalla sekä avotaivutuksina. Vaikeimpia taivuksia ovat sulkutaivutukset, joissa hevonen liikkuu taivuksen suuntaan.

Muistakaa, että 3-5 toiston aikana pitäisi kyetä muuttamaan suoritusta vähintäinkin hiukan paremmaksi, jos näin ei tapahdu, pitää tarkentaa apujen käyttöään, jotta hevonen kykenee ymmärtämään mitä siltä halutaan.

Uskaltakaa kuitenkin rohkeasti yrittää toimia ja kun huomaatte hevosen jännittyvän, palatkaa vaatimuksissa hiukan taaksepäin helpompaan suuntaan kunnes hevonen on taas rento ja keskittynyt ja yrittäkää uudelleen. Rohkeutta yrityksiin mutta pysykää rauhallisina ja selkeinä toistoissanne, hevonen ei pidä levottomasta ja epäjohdonkukaisesta toiminnasta.

Muistakaa palkita hevosta onnistuneista tai edes oikean suuntaisista suorituksista.
Hevonen ei opi rankaisemalla vaan palkitsemalla. Harjoittelun on oltava hevoselle mielekästä ja palkitsevaa, jotta se innostuisi ihan niinkuin ihmisellekin! =)

6. TUNTI 5.4.2016 / 17.5.2016
Harjoitellaan taivuttamaan hevosen runkoa tavoitteena oppia ymmärtämään
hevosen lapojen kontrolloinnin tärkeys, hevosen rungon suoruus.
Aloitetaan kuten aiemminkin rentoutusharjoituksilla ja ohjas- ja pohjeapujen tarkistuksella.

Jatketaan taivutusten harjoittelua kuten edellisellä tunnilla aloitettiin.

Nyt kiinnitetään huomiota sisäpohkeella taivuttamisen lisäksi myös ulkolapaan sekä kaulan ja lavan liittymiskohtaan. Oikeaoppisessa taivutuksessa hevosen taivutus on tasainen kaulasta ja vartalosta eli kaula ei ole taipunut voimakkaammin kuin vartalo.

Hevosen kaula on ainoa kohta sen rangassa, joka taipuu helposti ja paljon, josta johtuen ratsastaja päätyy helposti taivutuksissa taivuttamaan ainoastaan kaulaa ja usein vielä liikaa. Siitä seuraa sitten helposti ulkolavan ulostyöntyminen ja hevonen päätyy kahdelle uralle eli menetetään se suoruus, joka johtaa taas siihen, että taivutus ei ole enää mahdollista.

Jos hevonen jännittyy työskenneltäessä taivutuksessa, joudutaan kaulaa taivuttamaan hevosen rentouttamiseksi ensin, jonka jälkeen voidaan taas palata taivutusharjoitukseen.
Taivutettaessa pyritään ulko-ohjan avulla huolehtimaan, ettei hevosen ulkolapa työnny ulos.
Kun hevonen on hyvällä ”ulko-ohjan tuella” näin ei tapahdu. Hyvä ulko-ohjan tuki ei tosin tarkoita samaa kuin kova tai tiukka ulko-ohjan tuntuma vaan sitä, että hevonen on kuuliainen ulko-ohjalle ja ratsastaja käyttää sitä harkitusti ja tavoitteellisesti (kuten kaikkia apuja, joita hevoselleen käyttää =) ), jolloin sillä voi tehdä tarvittaessa pidätteitä hevosen siitä jännittymättä ja siitä voi myös myödätä ilman, että hevonen on heti pois avuilta.

Kun hevonen on rento kaulastaan ja hyväksyy molempien ohjien tuntuman jännittymättä, on helppo asettaa sitä ja silti säilyttää kuuliaisuus myös ulko-ohjalle ja välttää näin kaulan ylitaipuminen taivutuksissa.

Kaulan ollessa rento, hevonen on myös koko kropastaan rento ja sisäpohkeella taivuttaminen on mahdollista ilman, että kaula ylitaipuu tai takaosa työntyy ulos.

KURSSIN LOPPULAUSEET:

Ratsastajien on tärkeää ymmärtää ratsastaessaan millä avulla halutaan mikäkin reaktio hevosessa. Sen jälkeen käytetään aina samaa apua saman reaktion saamiseksi. Annettua apua käytetään, kunnes saadaan haluttu reaktio tai vähintäinkin oikean suuntainen reaktio, jolloin apu lakkaa välittömästi vaikuttamasta, jotta saadaan hevonen ymmärtämään mitä sen tulee tehdä. Hevosta koulutetaan aina palkitsemalla, ei rankaisemalla.

Hevoselta vaadittavien tehtävien tulee olla yksinkertaisia ja selkeitä. Myös ratsastuksessa käytettävien apujen on oltava aina selkeitä mutta myös oikein ajoitettuja sekä ajallisesti että vahvuudeltaan, jotta hevonen voi niitä ymmärtää. Apuja ei saa käyttää samanaikaisesti esim. pidättää ja ratsastaa eteen, jolloin hevosella ei ole mahdollisuutta tietää kumpaa sen tulisi tehdä.

Apujen oikea-aikaisen käytön edellytys on ratsastajan hyvä taspaino kaikissa askellajeissa sekä hyvä oman kehon hallinta, jolloin on vasta mahdollista hallittu apujen käyttö. Tasapainon ja oman kehon hallinta vaatii ratsastajalta hyvää lihaskuntoa sekä riittävää notkeutta ja kestävyyttä. Liika ylipaino ja huono kunto vaikeuttavat kehon hallintaa ja näin ollen vaikeuttavat ratsastusta.

Ratsastajan hyvä kehon hallinta ja lihaskunto eivät kuitenkaan vielä yksin riitä hyvään ratsastukseen, vaan ratsastajan on oltava myös psyykkisesti ”hyvässä tasapainossa”. Mielenhallintaa edellytetään, jotta ratsastaja kykenee toimimaan oikealla tavalla haastavimpinakin hetkinä. Ratsastaja ei saa koskaan ratsastaessaan ja hevosten kanssa touhutessaan menettää malttiaan eikä tietenkään koskaan purkaa kiukkuaan hevoseen. Myöskään ”omissa ajatuksissaan” ratsastelu ei ole suotavaa vaan ratsastajan on aina keskityttävä hevoseensa 100%sesti, jo pelkästään vaaratilanteiden minimoimiseksi mutta myös jo hevosenkin takia.

Ratsastus on siis kommunikointia hevosen kanssa ja jotta se on mahdollista, tulee ratsastajan käyttää ”kieltä” jota hevonen ymmärtää. Hevonen selviää jonkinasteisista ”murteistakin” mutta silloin yhteistyö ei ole kovin laadukasta eikä tilanne ole hevoselle niin mukava.
Tämä hevosten kyky ”arvata mitä mahdollisesti halutaan” kuitenikn mahdollistaa ratsastajien alkeisopetuksen, kiitos hevosille!

Kaikkien tulisi tavoitella sellaista ratsastuksen tasoa, jossa pystyy hallitsemaan kehonsa hevosen liikkeissä vähintäinkin kohtuudella, jotta voi käyttää apuja selkeästi ja ratsastus olisi silloin riittävän turvallista ja miellyttävää molemmille osapuolille.

Aina ja kaikissa tilanteissa voi oppia jotain uutta ja jokaiselta hevoselta voi halutessaan oppia jotain uutta, sen takia tämä on niin mielenkiintoista.

Menestystä ja hyvää mieltä harjoitteluun!!!!

 

Hyvinkään Ratsastuskeskus Ky

Hyyppäräntie 127
05800 Hyvinkää

Puhelinpäivystys

arkisin klo 15 – 16.30
puh. 040 563 4163

hyvinkaanratsastuskeskus@gmail.com
hyvinkaanratsastuskeskus.fi

SRL ry

26b8267e30a16cdf2a39ac0e4c019f8c3ae72a22

SRL:n hyväksymä ja valvoma ratsastuskoulu, laatutallimerkintä myönnetty joulukuussa 2015.

Marikoo Kotisivuratkaisut